Eiku hei nyt toimintaa!: Kiviäki kiinnostaa

Tabula rasa

Anna askartelee taas! Ja innostuu siitä! Tänään oli viimeinen tunti kurssia "puutarhanhoito terapeuttisena toimintana" - kyllähän se virtuaaliportvoliossakin näkyy, että joku juttu sillä on nyt menossa - ja ohjelmassa oli virallisen osuuden lisäksi hieman kevyttä decoupagelakkausta ja kivien maalausta sekä yrtti-istutusta (jep, nyt julkisella paikalla). Kurssi oli muuten oikein miellyttävä ja kävimme muun muassa Oikeiden Ihmisten kanssa tekemässä puutarhan keväthommia. Se on aina mukavaa kun käsitteet alkavat elää ja tajuaa, että ai NÄIN.

Eihän tästä lakkaushommastakaan täydellistä lopputulosta ainakaan omalla kohdalla tullut, kun uusien luokkatovereideni kanssa painettiin menemään ilman käyttöohjeita. Ohjeet oli kyllä monistettu kullekin, mutta lukemiseen menee liikaa aikaa, me halutaan heti hommiin. "Laitetaaks pelkästään päälle vai alle ja päälle?" "Laitetaan sekä että, molempi parempi" "Joo laitetaan!" Tovereiden tekosista tuli tosi kauniita, en tajunnut ottaa niistä kuvia, kun olin liian kiireinen oman taideteokseni kanssa. Minä peittelin maito/mehupurkkeja särvetillä, mutta jotain tapahtui ja paperi kävi ruttaantumaan. Ei onneksi pahasti, ja sain lopulta istutettua tillit. (Ei taida ehtiä juhannuspöytään.)

Nuo purkit ovat kovin käteviä, kun niissä on kosteussuojaus valmiina. Sudin servetin alle valkoista akryylimaalia, jotta purkin kuva ei näkyisi läpi ja annoin kuivua. Servetistä nypläsin valkoisen alusen irti ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Parhaiten muilla lakkailijoilla näkyi sujuvan pienten kuvien lakkaus esimerkiksi ruukkuihin. Luulen, että oma paperilaatu oli hiukan liian paksua, joten lakka ei imeytynyt läpi tarpeeksi nopeasti, jolloin pinta rypistyi. Ohuemman kahvipaperin kanssa on kyllä varmaan omat haasteensa. Olin vissiin niin innostunut sutimisesta, etten näköjään ottanut yhtään kuvaa tekoprosessista...

Aamulla kouluun lähtiessä etsin kotipihalta talkoissa jemmaamiani kiviä, kun naapurin mummon ikkuna aukesi. Tätit olivat aktiivisina tyttöinä heittäneet ne "tuonne aidan toiselle puolelle". Kiitos! Täti seivasi vähän tuomalla parvekkeeltaan hienon pyöreän ISON kiven, jonka roudasin yhden löytämäni pikkukiven kanssa sitten kouluun. Ei ollut kovin järkevä olo kantaessani kiveä kuin lasta Ruiskadun aurinkoisella pihalla. Touhu kuitenkin osoittautui kannattavaksi, sillä kivien maalaaminenhan on aivan kivaa! Maalaamiseen käytin ihan vesiliukoisia akryylimaaleja ja päälle vetelin jo tutuksi tullutta decoupagelakkaa, jotta sade ei huuhtele hymyä pois.

Kiven antanut mummo toivoi kissaa kiven pintaan ja kissan hän sai. Karvinen, irvikissa, you name it. Vähän paksunoloinen kaveri ja suupielet ja hampaanvälitkin vähän mustanpuoleiset (sivellinvalikoima oli rajallinen), mutta hyväntuulinen tapaus. Mietin sijoittamista erään toisen naapurin vaikutusalueelle, josko saisi vähän hymyä naamalle, mutta pelkäsin, että seuraavaksi se on meitin keittiönpöydällä lasinsirujen seassa. Kissa on nyt sijoitettu kevättalkoissa kasvojenkohotuksen saaneelle pihallemme, jossa se sateenkaarikiven ja kivi-infokivien kanssa muodostavat ihan lystikkään asetelman. Haluan maalata lisää noita, seuraavaksi ehkä eri värisiä palloja tai jotain leppisjuttua. Värejä joka tapauksessa!

Nuo mainitut kivi-infokivet ovat muokattu varastettu idea. Luokkatoveri leikkaili lehdistä sanoja ja lyhyitä fraaseja ja lakkaili ne kivien pintaan. En kehdannut ihan samanlaista toteuttaa, joten etsin kukkien kuvia mielessäni kuva ikikukka-asetelmasta. Luokassa oli kuitenkin vain laskettelu/joulu/talvi/ratsastus/metsästys/mieheniskemisaiheisia lehtiä, joten päädyin selailemaan päivän Turkkaria. Sieltäpä löytyikin kirjaimellisesti kiven pintaan sopiva infolaatikko kiven ominaisuuksista. Niinpä meillä on nyt pihalla myös tietotaidetta!

Pitääpä ottaa vielä loppusijoituspaikasta kuva ja pihasta muutenkin; sinne on kaikenlaista tekeillä. Köyhän naisen omakotitalo tämä Pohjolankadun yhteisö. Mutta - miettikää nyt hei oikeasti, mitä jotkut ihmiset saa tehdä luennoilla. Maalata kiviä! Ha!