Syksyn tullen sieniä kasvaa

…karhunkankahalla, mörrimöykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Minä sen sijaan keskityn ilmaiseksi ja keräämättä saatuun satoon. Sienet jätän kyllä muille kaiken kaikkiaan, koska a) minulla on sieniä näkemättömät silmät ja b) olen ymmärtänyt, että jos ei oikein tiedä mitä tekee, kannattaa käydä torilla. Isän puutarhassa kasvaa sekä mont lai omenoita että pikkuluumuja (mistä tietää, ovatko ne kriikunoita vai luumuja?), ja kun tarpeeksi kauan odottaa, ne näköjään kannetaan melkein perille saakka. Minun on siis pitänyt - kuten niin paljon muutakin - käydä noukkimassa ihan itse pikku kätösin maahan sataneita torjunta-aineettomia hedelmiä, mutta viime perjantaina jo vähän luovutinkin itseni suhteen ja ostin marketista kalliita kylläkin kotimaisia punaposkia ja valkeita kuulaita sekä karsean näköisiä ulkomaisia luumuja. Olisi vaan pitänyt odottaa, sillä kuinkas sitten kävikään!

Isäni oli itse vetreänä kerännyt meille kykenemättömille satoaan ja sisareni ystävällisesti toimitti minulle osani. Kannoin sentään itse autosta kotiin. Hyvä tietää, että jos joskus käyn huonokuntoiseksi enkä ihan fyysisestikään kykene juuri mihinkään, en ainakaan kuole luumunnälkään!

Lopputuloksena parvekkeella odotti uhkaavaa mätänemistä (aina riski, kun laittaa parvekkeelle ”vähäksi aikaa” kun jääkaappiin ei mahdu) runsas määrä tuoreita raaka-aineita! Mitäs sitten? Lapsi ihastui luumuihin, mutta kaikki oravaa pienempi menee lähes suoraan alas ja kiven kaivaminen peukalonpään kokoisesta luumusta jätti nautittavaksi lähinnä tahmaisen lammikon ja kuoret. Ei kukaan pysty syömään myöskään kolmea litraa luumuja ja pariakymmentä omenaa parissa päivässä, jos haluaa säilyttää terveytensä ja ystävänsä. Jouduin siis pohtimaan muitakin käyttökohteita.

SOSE

Kuluneen vuoden aikana parit litrat soseita keitelleenä päätin valmistaa ainakin pienen satsin nopeatekoista omena-luumuhilloketta vaikka puuron päälle (osa meni kiitokseksi isälle). Siihenhän ei muuta tarvitse kuin:

-          Pieni kattila, kansi

-          Tippa vettä pohjalle (vain tippa, ellet tee kiissulaa)

-          Kuorimaveitsi, ,siemenkodanpoistaja (onnasi kyllä kuorimaveitsen terälläkin kun en ole turhan tarkka)

-          Haarukka luumunkivien metsästystä varten

-          5kpl omppuja

-          10kpl pieniä luumuja

-          Maun mukaan sokeria

Toteutus: Poista omenoista kodat ja mahdollisesti kuoret, riippuen oletko sihtikurkku vai tykkäätkö pureksia. Luumut voi huuhtoa. Hetelmät kattilaan ja pienelle tulelle, kunnes ovat pehmeitä. Keitä mahdollisimman vähän! Vettä ei tosiaan kannata laittaa kuin ihan pikkasen, sillä hedelmät antavat itsestään paljon. Sokeria en yleensä laita, mutta nyt oli sen verran hapanta omenalaatua, että oli pakko kun omakin naama meni ruttuun. Omena itsessään toimii yleensä makeuttajana esimerkiksi raparperin kanssa. Laita sokeri vasta lopuksi maistettuasi sen tarve, sillä hedelmät myös makeutuvat kypsyessään. Hilloisen voi laittaa johonkin hienoon purkkiin, jos silmänruokakin kiinnostaa, tai mihin vaan helppokäyttöiseen rasiaan jääkaappiin. Vältä laittamasta kuumaa tavaraa muoviastiaan, t. yx foliohattu. Mössön säilyvyydestä en osaa sanoa, kun menee yleensä nopsaan suukista alas esimerkiksi puuron tai jugurtin kanssa.

VINKKI VIITONEN. Laske luumut, jotta löydät kaikki kivet, kun  ne hetken kuluttua irtoavat itsestään, katoavat sameaan kattilaan ja rikkovat lopulta sauvasekoittimen.

KUIVATUT OMENAT

Jo aiemmin mainitsemastani Shinglerin Nooran kirjasta sain idean kuivata omenoita, ne kun ovat niin terveellisiä ja auttavat makeanhimon tullen! No tähän nyt ei usko kukaan, ja itse asiassa tarkoitukseni onkin käyttää kyseisessä kirjassa oikeasti mielenkiintoni herättänyttä reseptiä ja tehdä suklaakuorrutettuja kuivattuja omenoita. Ystäväni Kuudes Maku –kaupan ansiosta tiedän, että niiden jälkeen ei tee mieli nannaa. 

Koska meidän ei ole mahdollista kuivailla omenarenkaita vaatteidenkuivatustelineessä (ohje meni jotenkin niin, että ”viritä naruja telineeseen ja korjaa sato muutaman päivän päästä”) kahden karvaisen ja yhden lähes karvattoman lattiatasokiitäjän vuoksi, ripustin omenat vähän korkeammalle verhotankoon. Mies oli systeemiin tyytyväinen, eikös se sitä tarkoita, kun sanoo ”nuo muuten kerää kärpäsiä”. Materiaalit:

-          Lankaa

-          Haluamasi määrä omenoita (aloita vaikka seitsemästä)

-          Yleisveitsi, siemenkodanpoistaja (ks. edellinen ns. resepti)

-          Leikkuulauta

-          Henkareita, nauloja, koukkuja. Kysy etukäteen: ”saanko laittaa koukun tähän”.

Toteutus: Omenoista kodat pois, ja leikataan ohuiksi siivuiksi. Ihan oikeasti, jos on kaltaiseni kärpäsen kärsivällisyydellä siunattu ihminen, ei kannata odottaa tekevänsä ”kunnon satsin” yhdellä kertaa. Seitsemässä omenassa oli jo ihan liikaa yksitoikkoista pilkkomista minulle, joten jos tarkoitus on mutusteltavien tekemisen lisäksi säilyttää hyvä ja jaksava mieli, on parempi ottaa tavoitteeksi ennemmin vähemmän kuin enemmän. Kun siivutat, muista: Omena on kuin mies - ei kannata ihan paperinohuiksi laittaa, semmoiset eivät kestä käsittelyä, mutta ei liiankaan paksuja, kun alkavat haista. Sitten vain pujotellaan naru rei’istä, ripustetaan roikkumaan ja ei kun odottamaan!

Edelleen kärsivällisenä ihmisenä päätin tosiaan hoidella kuivauksen huoneilmassa, en esim. uunissa (alle 50C, pari tuntia, luukku auki, guuglaa loput). Mahdollisuus yksi: käyn näpelöimässä niitä puolen päivän välein, lanka katkeaa, omenat lattialla, ainakin lapsella on hauskaa. Mahdollisuus kaksi: unohdan ne. Muistihaasteellinen voi ehkä laittaa puhelimeen ”muista omenat” -hälytyksen muutaman päivän päähän. Toisaalta, olisihan se kätevää, jos jouluna meillä olisi ikkunassa ihanan naavainen karvaköynnös, kun olen vähän huono koristelusektorilla. 

VINKKI VIITONEN. Lanka voisi olla ehkä jotain vähän kestävämpää kuin villalanka, tuoreet omenaviipaleet painavat yllättävän paljon. Olisi myös kiva, jos jo kuivuneissa omenanpaloissa ei olisi villankarvoja. Lisäksi, älä luule, että saat kymmenen omenaa metrin matkalle roikkumaan. 

Lopputulos: Korjasin nahkeat pyörylät kolmen päivän päästä pois ikkunasta roikkumasta. Ensituntumalta ovat aivan normaaleja epämiellyttävän tuntuisia kuivattuja omenarenkaita, joista kuitenkin pureskellessa irtoaa kiva happo ja makeus. Jesh! 

Palaan suklaadippausosioon myöhemmin…