Kiviäki kiinnostaa

Tabula rasa

Anna askartelee taas! Ja innostuu siitä! Tänään oli viimeinen tunti kurssia "puutarhanhoito terapeuttisena toimintana" - kyllähän se virtuaaliportvoliossakin näkyy, että joku juttu sillä on nyt menossa - ja ohjelmassa oli virallisen osuuden lisäksi hieman kevyttä decoupagelakkausta ja kivien maalausta sekä yrtti-istutusta (jep, nyt julkisella paikalla). Kurssi oli muuten oikein miellyttävä ja kävimme muun muassa Oikeiden Ihmisten kanssa tekemässä puutarhan keväthommia. Se on aina mukavaa kun käsitteet alkavat elää ja tajuaa, että ai NÄIN.

Eihän tästä lakkaushommastakaan täydellistä lopputulosta ainakaan omalla kohdalla tullut, kun uusien luokkatovereideni kanssa painettiin menemään ilman käyttöohjeita. Ohjeet oli kyllä monistettu kullekin, mutta lukemiseen menee liikaa aikaa, me halutaan heti hommiin. "Laitetaaks pelkästään päälle vai alle ja päälle?" "Laitetaan sekä että, molempi parempi" "Joo laitetaan!" Tovereiden tekosista tuli tosi kauniita, en tajunnut ottaa niistä kuvia, kun olin liian kiireinen oman taideteokseni kanssa. Minä peittelin maito/mehupurkkeja särvetillä, mutta jotain tapahtui ja paperi kävi ruttaantumaan. Ei onneksi pahasti, ja sain lopulta istutettua tillit. (Ei taida ehtiä juhannuspöytään.)

Nuo purkit ovat kovin käteviä, kun niissä on kosteussuojaus valmiina. Sudin servetin alle valkoista akryylimaalia, jotta purkin kuva ei näkyisi läpi ja annoin kuivua. Servetistä nypläsin valkoisen alusen irti ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Parhaiten muilla lakkailijoilla näkyi sujuvan pienten kuvien lakkaus esimerkiksi ruukkuihin. Luulen, että oma paperilaatu oli hiukan liian paksua, joten lakka ei imeytynyt läpi tarpeeksi nopeasti, jolloin pinta rypistyi. Ohuemman kahvipaperin kanssa on kyllä varmaan omat haasteensa. Olin vissiin niin innostunut sutimisesta, etten näköjään ottanut yhtään kuvaa tekoprosessista...

Aamulla kouluun lähtiessä etsin kotipihalta talkoissa jemmaamiani kiviä, kun naapurin mummon ikkuna aukesi. Tätit olivat aktiivisina tyttöinä heittäneet ne "tuonne aidan toiselle puolelle". Kiitos! Täti seivasi vähän tuomalla parvekkeeltaan hienon pyöreän ISON kiven, jonka roudasin yhden löytämäni pikkukiven kanssa sitten kouluun. Ei ollut kovin järkevä olo kantaessani kiveä kuin lasta Ruiskadun aurinkoisella pihalla. Touhu kuitenkin osoittautui kannattavaksi, sillä kivien maalaaminenhan on aivan kivaa! Maalaamiseen käytin ihan vesiliukoisia akryylimaaleja ja päälle vetelin jo tutuksi tullutta decoupagelakkaa, jotta sade ei huuhtele hymyä pois.

Kiven antanut mummo toivoi kissaa kiven pintaan ja kissan hän sai. Karvinen, irvikissa, you name it. Vähän paksunoloinen kaveri ja suupielet ja hampaanvälitkin vähän mustanpuoleiset (sivellinvalikoima oli rajallinen), mutta hyväntuulinen tapaus. Mietin sijoittamista erään toisen naapurin vaikutusalueelle, josko saisi vähän hymyä naamalle, mutta pelkäsin, että seuraavaksi se on meitin keittiönpöydällä lasinsirujen seassa. Kissa on nyt sijoitettu kevättalkoissa kasvojenkohotuksen saaneelle pihallemme, jossa se sateenkaarikiven ja kivi-infokivien kanssa muodostavat ihan lystikkään asetelman. Haluan maalata lisää noita, seuraavaksi ehkä eri värisiä palloja tai jotain leppisjuttua. Värejä joka tapauksessa!

Nuo mainitut kivi-infokivet ovat muokattu varastettu idea. Luokkatoveri leikkaili lehdistä sanoja ja lyhyitä fraaseja ja lakkaili ne kivien pintaan. En kehdannut ihan samanlaista toteuttaa, joten etsin kukkien kuvia mielessäni kuva ikikukka-asetelmasta. Luokassa oli kuitenkin vain laskettelu/joulu/talvi/ratsastus/metsästys/mieheniskemisaiheisia lehtiä, joten päädyin selailemaan päivän Turkkaria. Sieltäpä löytyikin kirjaimellisesti kiven pintaan sopiva infolaatikko kiven ominaisuuksista. Niinpä meillä on nyt pihalla myös tietotaidetta!

Pitääpä ottaa vielä loppusijoituspaikasta kuva ja pihasta muutenkin; sinne on kaikenlaista tekeillä. Köyhän naisen omakotitalo tämä Pohjolankadun yhteisö. Mutta - miettikää nyt hei oikeasti, mitä jotkut ihmiset saa tehdä luennoilla. Maalata kiviä! Ha!

Koulun pihalta löytyy kaikenlaista hyödyllistä.

Tabulaan on tullut vähän väriä.

MAU!

Näiden koti on nyt Pohjolankatu 25.

Who's interested in balls?

Hahaa, ei SELLAISISTA palloista vaan treenipalloista! Laitoinkin jo aiemmin linkin Gymstickin antistress-palloihin - kummallista muuten, että tuotteilla ei ole oikeasti omaa sivua, vaan jouduin tyytymään johonkin Prisman sivuun! Huomasin boolsseista jutun Turkulaisessa joskus tässä keväällä ja ajattelin, että täytyy ottaa jemmaan tämä, että muistaa tämmöistenkin välineiden olemassaolon sitten joskus kun pitää jollekin olla avuksi.

Palloja myydään sekä stressi- että treenipalloina, ja niitä voi ostaa kolmen paketissa. Palloja on siis kolmea eri rankkuusastetta ja niissä on tasoa kuvaava hauskanen naama. Jutussa todettiin, että puristelupalloja voi käyttää puristusvoiman kehittämiseen ja verenkierron aktivoimiseen käsi- ja olkavarren alueella ja sopivat erityisesti kuntoutukseen. Meidän aluehan alkaa siitä olkapäästä, right?

Itsehän luulin palloja ensin kuntopalloiksi - siis jalkapalloa vähän isommiksi treenipalloiksi. Taidankin myydä idean Gymstickille. Olisi niin kiva, kun istumaannousuja tehdessä tuijottaisi vastaan joku näistä:

Yrttihommia

Epätoivoinen yritys ensisijaisesti kasvattaa mutta tällä hetkellä lähinnä pitää hengissä yrtit. Päädyin siirtämään kasvit vähän isompiin ruukkuihin ja parvekkeelle elelemään, nyt on "kesä". Näin pari päivää jälkeenpäin voin sanoa, että olihan se hauska touhuta mullan kanssa mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Yhtä pahoinvoivan näköisiä ovat edelleen. Oman haasteensa tuo n. tonni siitepölyä, joka leijailee parvekkeellemme päivittäin. Lisäksi varjossa on liian kylmä, auringossa liian kuuma ja parvekkeella ylipäätään liikaa porukkaa heti kun oven aukaisee. Ylimääräiset viilettävät lattiatasossa, mutta ulottuvat myös ylemmäs. Eräs niistä yritti heittää sukkaa kadulle edellispäivänä, taas yksi vahdittava asia lisää - seuraavaksi olla käräjillä kun lapsi heittää hakkapelin laidan yli ohikulkijan päähän.

Alku.

Loppu.

Uusi alku.

Misut eivät vahdi chiliä...

...vaan tipua!

Sukkaurakka

Aloitin jo alkuvuodesta kutomaan sukkia äidille jouluaattona esitetyn toiveen (määki haluun) mukaan. Suunnitelma oli kirjailla varteen pienet kääpiösnautserit, mutta idea osoittautui hiukan liian vaativaksi ihmiselle, joka ei jaksa katsoa mistään, miten se oikeasti pitää tehdä. Kahden värin nimipipo onnistui aiemmin, mutta kaksi lankaa on sitten kuitenkin vähän eri hallinnoida kuin kolme eri väriä (musta-hopeakäppänää ei vähemmillä oikein voi esittää). Pienen paussin jälkeen palasin työn pariin, purin hampaita ja sukkaa, ja jatkoin pelkällä mustalla. Se oli sentään itsestään selvä valinta sukan väriksi, tietävät kaikki äitini tuntevat. Sukan ohje on aiemmin mainitusta Stitch'n Bitch -kirjasta ns Jussi-sukka, mutta jätin tosiaan kuvion pois ja lisäsin hiukan omaa, lopputuloksena hieno makkaravarsi. Normaaliin tapaan toisen sukan kärki piti purkaa kahdesti, koska ensin se oli pidempi kuin ensimmäinen ja sitten luonnollisesti lyhyempi. Voisi kuvitella, että kerrosten laskeminen olisi vienyt vähemmän aikaa?

Tässä tulos, joka luovutetaan saajalle tänään, vain neljä päivää myöhässä. Äitienpäiväksihän ne piti valmistua, päätin edellissunnuntaina kudottuna ekan sukan varresta kolmannes... 

Sukkaläiskätesti: Mitä näet? (Vanha varis, eikö?)

Miten ne nyt näyttää kumminkin eri kokoisilta?

Varressa pitsiruusut isomummun jäämäpitsistä (kunpa minulla olisi myös ompelija-mummun taidot).

Ja tässä uuden omistajan jaloissa.

Turku sydän

Lenkillä kosteassa kaupungissa.

Näkymä Tuomaansillalta

Aurajokivarren kirsikkapuut

 

Tulppaaneja jokirannassa

Edenin puutarhassa vaan ei Strömsössä

Miekkonen sai keväämmällä idean, että kasvatetaan omat yrtit! No kasvatetaan! Munakennoihin ja maitopurkkeihin laitettiin kasvamaan sitruunamelissaa, basilikaa, rucolaa, timjamia ja korianteria. Lisäksi ystävällinen luokkatoverini miehineen lahjoitti meille kolme eri lajiketta chilin taimia (Pinquito de mono, Medusa ja African devil). Yrtti-idätys meni hienosti ja kaikista siemenistä puski sirkkalehteä tulemaan. Osa tosin naapurikennoon, sillä kissit siemensivät istutuksemme uusiksi käydessään katsomassa pihapuun tipuja keittiön pöydällä. Valoisia, lämpimiä ja turvallisia paikkoja kukkien kasvaa ei liiemmälti asunnossa ole, sillä olohuoneen puolella taas hyörii 1v. apina.

Yrtit siis itävät! Lämpimän kevätpäivän innostamana vein kasvit ulkoilemaan parvekkeelle, jossa odotti uusi heitä varten ostettu hyllykin. Harmin paikka, yöllä taisi olla hallaa, tuulikin vähän ja vettäkin olisi voinut antaa. Lopputuloksena, suurimmaksi osaksi kai kylmyydestä, chileistä tippui osa lehdistä ja basilikan ja rucolan lehdet paleltuivat ryppyisiksi mummon korvalehdiksi. Korianteri kohtasi loppunsa yhden pikku hortonomin käsittelyssä, yllättävän ylettäviä nuo yksivuotiaat. 

Yllättävän kauan ovat "selvinneet" toisaalta kaupasta ostetut rosmariini, persilja, basilika ja salvia. Viimeksimainittu otti muiden muassa hiukan itseensä kylmyydestä eikä näytä kovin kummoiselta, kun taas persilja paistui ensimmäisenä ulkoilupäivänä. Rosmariini on kuin uusi. Basilikan olen saanut pysymään elossa kuunneltuani Yle Puheelta loistavan pätkän idättämisestä ja versottamisesta. Vinkki kuuluu näin: koska kaupassa myytävät puskat kasvatetaan vesiviljelyssä, sitä kannattaa jatkaa kotonakin. Upoksiin vain. 

Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Timjami näyttää suht hyvältä, kuten sanottu myös rosmis, vaikka sitä on jo käyty ronkkimassa ruuanlaittoon. Muilla onkin sitten vähän pientä pintavauriota, mutta ei se kokkaamista haittaa. Aattelin, että laitetaan nyt vähän erilaisia kuvia, kun joka paikassa näkee aina vaan hienoja otoksia onnistuneista jutuista. Hämäläisen puutarha presents: Otettu Nokia C7:lla, kohteena sisältä kauniit yrtit. 

Ai niin muuten, sitruunamelissalle jäi tassukuljetuksesta sen verran pahat traumat, että se ei selvinnyt. 

Salvialla menee vähän huonosti.

Vasemmalta timjami, basilika, rosmariini (kaupan), rucola ja persilja (kaupan).

Mutta chilit ovat vielä elossa, keskimmäisessä on kukannuppujakin! Taustalla basilika (kaupan), oikealla salviarukka (se on vaan niin säälittävä).

Ilman varpaita

Hankin joitakin vuosia sitten itselleni selkävaivaisena semmoiset pohjattomat kengät, joita käyttämällä saa aktivoitua jalkapohjan pieniä lihaksia. Ne voitaneen laskea "halusin, ostin, en käyttänyt" -kategoriaan, vaikka muutaman kerran jalassa olivatkin, esimerkiksi Chilen reissulla tulivat arvoon arvaamattomaan lentokentällä ja pitkällä lennolla (vähän olivat kyllä hikiset). Kengillä oli tarkoitus juoksennella luonnossa, asfaltilla taapertamiseen ne eivät sopineet, sillä pohjamateriaali ei olisi kestänyt ainakaan pitkään. Suosikkilenkkeilymaastoni Ruissalossa on "valitettavasti" suurin osin luonnonsuojelualuetta, joten polulta poikkeaminen ei tullut kyseeseen, ja valitsin useimmiten normaalit lenkkarit, ehkä tavan vuoksikin. Lisäksi tossut olivat luvattoman rumat. En osaa sanoa mikä näistä syistä oli suurin siihen, että tossukat jäivät vaatehuoneen pimentoon.

Nyt kevään tullessa muistin ja kaivoin esiin hylkäämäni jalkineet ja ne olivatkin vappupiknikillä mukana. Ei auta, ovat edelleen rumat ja hiostavat. Niinpä eilen nähdessäni urheiluliikkeen mainoksen, jossa kerrottiin paljasjalkakenkien esittelijöiden kokoontumisajoista ja kivasta alennuksesta, ajattelin, että lähdenpä tutustumaan tämän päivän tarjontaan, josko olisivat saaneet aikaiseksi tehdä kivannäköiset ja mukavat kengät. Lapseni viihdyttäessä esittelijöitä kokeilin kolmet eri kengät ja lopuksi huomasin ostaneeni aivan mahtavannäköiset peikkotossut! Saman valmistajan vaihtoehtoja olivat myös tarrallinen hurjanvärinen jumppatossu sekä keveämpi, tukevampipohjainen juoksutossu. Päädyin kuitenkin näihin "tavallisiin", koska luulisin itselläni olevan eniten käyttöä ihan kärryttelylenkeillä. Näitäkin voi tosin käyttää jumpassa, täytyy joskus kokeilla. Ovat siitäkin kätevät, että voi heittää pesukoneeseen! Esittelijä suositteli käyttämään paljaaseen jalkaan, mutta varvassukkiakin oli muutamaa paksuutta. 

Suurin syy uudelleenheränneeseen kiinnostukseeni on oma selkävaivaisuus ja kiinnostus ylipäätään kehon toimintaan ja kokonaisvaltaisuuteen. Uskon hyvin pitkälti siihen ajatukseen, että hyvinvointi lähtee varpaista siinä merkityksessä, että jalkoja huoltamalla voi vaikuttaa koko olemukseen ja ryhtiin ja varvasvaivat voivat ilmetä pitkän ajan kuluessa esimerkiksi päänsärkynä. Vaivoilla on siis tapana kiipiä ja parasta olisi aloittaa alhaalta jos mielii korjausta ylemmäs. Niinpä jatkan omaa lantionoikaisuprojektiani lähtemällä lenkittelemään varpaita heilutellen. Esittelijä sanoi myös, että "juuri synnyttäneelle" - hehheh - on tärkeää aktivoida koko jalkaterän aluetta, sillä raskausaikana jalkaholvi laskeutuu ja jalka leviää. Koska minusta ei ole tekemään nenäliinannostojumppaa telkkaria katsoessa, hoitelen jumpan mieluummin lenkin ohessa. Miten tehokasta! (Ja toimintaterapeuttista.)

Otsikko on sisareni innoittama, pienenä tyttönä hypellessään kesällä ilman kenkiä ja sukkia oli hän omien sanojensa mukaan aina iiman vaapaita. Tämä kesä menee itsellänikin mahdollisimman paljon varpaitta, kengillä tai ilman. Vaatehuoneeseen en kyllä näitä laita.

Kankaanpainantaa, raskausteema

Hauskuus koitti 2010 syksyllä, kun kankaanpainannan ja silkkimaalauksen kurssi alkoi. Olin aluksi hieman epäileväinen, mutta sehän olikin hauskaa! Innostuin niin, että tein vielä joululahjoiksi paitoja ja kalsareita, ovat muuten kuvat jäljellä vieläkin ahkerasta pesusta huolimatta. Kuten näkyy, oli minulla vähän apureitakin, joten ei ihme, että onnasi. 

Toteutuksesta: Puupalikoihin on liimattu vaahtomuovista leikatut kuviot. Väriä sai sutia aika reilusti, ja muovissa olevat reiät tekivät lopputuloksesta hieman pilkukkaan. Viimeistelin kuvan vielä siveltimellä, sen verran reunat jäivät epäsiisteiksi. Leimasimiahan voi tehdä mistä haluaa, esimerkiksi hedelmistä ja vihanneksista saa ilman liimaamista - mitä vähemmän askartelua, sen parempi - mainioita leimasimia. Perunahan on perinteinen ja sitä pystyy myös helposti veistelemään haluamaansa malliin. 

Kurssilla teimme surullisenkuuluisan portfolion, jonka erikeepperin avulla kursin kokoon. Ei siinä muuta surullista, kuin ettei se ole kovin edustavaa luettavaa. Askartelu... Mutta siitäpä lähti itämään idea tästä blogista.

Karvaiset lapseni Leo (vas.) ja Osku patsastelevat leimasimien kanssa.

Tämä on paidanjatke isomahaiselle (yleensä raskaanaolevat).

Samaisesta vaahtomuovista ja verkkokankaasta syntyi töpötin. Alla on pehmusteena jotain pesunkestävää.

...ja toinen vatsanpeitin. Tässä oli apuna myös ohuesta kalvosta tehty sabluuna.

Perintöpeitto

Siis voi ei! Vein lahjan perille ottamatta siitä kuvaa! Olin juuri sylittelemässä siskon vajaan viikon ikäistä tyttövauvaa, jolle olen kutonut kuin Iisakin kirkkoa ns. perintöpeittoa Stitch'n bitch -kirjan (Stoller, Debbie. Gummerus Kirjapaino 2005. ISBN 952-5180-98-0) sivulla 191 olevan ohjeen mukaan. Työ sinänsä ei ollut yhtään vaikea, mutta voi jessus, että se kesti! Aloitin muistaakseni joskus syyskuussa 2011 ja sain valmiiksi juurikin samaisena päivänä kun vauva oli valmis tulemaaan maailmaan. Käytin ohjeesta poiketen alpakkalankaa kaksinkertaisena, tuli ihanan pehmeä (ehkä hieman lampaanhajuinen kostutettuna). Peitto näytti niin pieneltä - valmiina 80cmx80cm - mutta livenä totesin, että siitä riittää kerran jos toisenkin tytön ympärille. Voi niitä pieniä kinttuja... Täytyy pyytää siskoa ottamaan kuva viltistä käytössä. Kaunishan se on, ja peitto myös vaikka itse sanonkin.

Tuosta kirjasta vielä, on kyllä ollut tällaiselle aloittelijalle aivan arvokas teos. Kaikenmaailman silmukanluonnit, päättelyt ja kaventamiset on selkeästi kerrottu, tee näin, kuvien kera. Kirja tuli joskus vahingossa kirjakerhon kuukausikirjana kotiin, kun en muistanut perua. Monta vuotta se sitten lepäsi kirjahyllyssä, kunnes viime vuonna sain jonkun pienen kohtauksen ja aloin tehdä käsitöitä. Kirjassa on myös suomalaiset vastineet suositelluille langoille. Virkkuutekniikan osalta suosittelen aloittelijoille/ala-astetasolta jatkaville Viivin Virkkausnettiä, ks käsityölinkit. Jopa minä sain virkkauksen alkuun sen avulla.

Lisäys 7.6.2012: Tässä ne luvatut kuvat! (Nukke kuvausrekvisiittaa.)

 

Ensimmäinen

Lapsi nukkuu, hetki aikaa miettiä mitä tänne laittaa! Blogin tarkoitus on toimia tietopankkina ainaskin itselleni sekä portfoliona. Lippusten liimailu kansioon ei ole minulle varsinaisesti mielekästä toimintaa... Olen vielä alussa opinnoissani ja erityisesti kädentaitojen käytössä pl. maalaus ja piirtäminen, joihin en kyllä ole vuosiin suuremmin panostanut. Koulussa onneksi avitetaan tietovarantojen keräämisessä erilaisista toiminnoista - kankaanpainanta ja puutarhanhoito check! Haluan siis tehdä näkyväksi huikean oppimisprosessini ketjusilmukan virkkaajasta perintöpeiton kutojaksi ja mitä ihmettä vielä keksinkään tulevina vuosina. Koska liikunta ja musiikki muodostavat sen pysyvämmän harrastuspohjan, tulevat ne toimimaan kolmikannan perustana, kun kompastelen käsitöiden muhkuraisella polulla. Ei siinä mitään, oppia ikä kaikki - olen tullut tosi hyväksi purkajaksi. Lisäksi, koska mieheni pakottaa minut kokkaamaan, saatan liittää oheen ah niin muodikasta ruuanlaittoblogistiikkaa.

- Anna

PS. Askartelu tulee jäämään melko vähiin.

Ihan ehkä kauneinta mitä olen keittiössä saanut aikaiseksi. Äitienpäiväkakku vm. 2009.