Tietoja minusta

Oma kuva
Toimintaterapeutiksi tullut tradenomi ja tuore rintamamiestalon asuja kerää asioita blogiin muistin tueksi ja konkretisoi ajatuksia kirjoittamalla.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Rukkausta puolijulkisessa tilassa

Kyllä, rukkausta, pihalla. Asumme pienessä taloyhtiössä keskustan laidalla, ja meitä on siunattu kauniilla sopivan kokoisella pihamaalla. Muutamat harvat asukkaat ovat pitäneet pihasta huolen, vähän siihen malliin, että saa osallistua, mutta näin tehdään. Erityisesti eräs vanhempi herrasmies on ideoinut ja toteuttanut kaikenlaista pihapiirissä, mikä on toisaalta hyvä. Kuinka monessa taloyhtiössä näet asukkaiden paklaavan rapautuvaa siivousparveketta tai suorittavan muita korjaustoimenpiteitä? Tunnusta pois, käännät katseesi ja ajattelet, että "soitan huomenna huoltomiehelle". Ikävä kyllä, huoltomies hoitaa maksusta. Miten paljon voitaisiin säästää, jos ihmiset saisivat hiukan yhteisöllisyydestä kiinni ja tehtäisiin jotain pikkuhommia itse? Päästiinkin taas lempiaiheeseeni, pihistelyyn...

Takaisin pihahommiin. Ajan kuluessa olen tullut tutuksi naapureiden kanssa, kun lapsonen on kyllästynyt sisällä oloon (ja minäkin vähän) ja ollaan hengailtu pihalla soraa siirrellen. Asukasvaihdon seurauksena olen myös päässyt sanomaan mielipiteeni siitä, miten asiat olisi kiva tehdä. Hiemanko tulee muuten lisää motivaatiota siitä, että saa itse päättää ja tuntee, että omalla mielipiteellä ja tekemisellä on vaikutusta! Jotenkin vaan tämä välähti päässä kun taas yksi päivä mietiskelin sitä, mikä ihmisen saa toimimaan. Vaikka ei kyseinen toiminta (puutarhanhoito) sinänsä ole mikään first choice minulle, motivoidun kuitenkin osallistumaan, kun tunnen tekeväni myös vähän niinkuin itselleni. Henkilökohtaisesti innostun myös uusista jutuista, joten en usko, että tulen joka kesä maalaamaan kiviä tai istuttamaan yrttejä. Ensi vuonna sitten jotain muuta!

Tässä kumminkin viime aikojen aikaansaannokset luonnollisessa ympäristössään.













Vähän aikaa sitten Strömsössä tytöt loihtelivat vanhasta hetekasta ja rautatuolista pehmeämmät versiot pujottelemalla vanhoista lakanoista niihin uudet pehmusteet. Tykkäsin heti ideasta, ja kuinkas ollakaan, eräs poismuuttanut oli jättänyt roskikseen baadenbaadenin rungon! Ei muuta kuin vieraille lakanakaapeille ja uusi kokeilu voi alkaa! Lakanoiden puutteessa olen vielä puolitiessä, mutta homma jatkuu kunhan saan täydennystä materiaalivarastoon. Väri on hempeä, ja sopii hienosti kukkivalle pihallemme. Ehkä vedänkin istumaosioon jotkut neonvärit - vähän piristystä pastellimaailmaan.
 

Pihakeinun kohdalla en oikein ymmärrä mitä tapahtui. Aikomukseni oli pestä pois linnunkakat, lopulta huomasin peseväni ja öljyäväni kiikkua. Ihan kivahan siitä tuli, ja kestää taas säätä vähän paremmin. Miekkonen vielä kiristi ruuvit, kyllä taas kelpaa tätien keinua. Väsäsin vielä linnunpelotteeksi ceedeelevyistä kiiltävät killukkeet. Toinen puoli on tietysti se levyn alapuoli (pelottava puoli) ja toisen puolen maalasin taustaan sopivaksi vihreällä akryylimaalilla ja sudin siihen vielä Turun Sanomista leikkaamiani pikku perhosia jo tutuksi tulleella decoupagelakalla (sievä puoli). Luulin olevani kovinkin fiksu kun ripustin levyt keinuun karhunlangalla - "se kestävä" - kunnes päivän heiluttuaan tuulessa toinen oli kiertänyt itsensä narun jatkoksi sen verran tehokkaasti, että naru oli katkennut ja perhoset levyttivät maastossa. Tällä hetkellä toinen levy heiluu ujosti toisessa päässä keinun yläkarmia, ja toisessa päässä kakkivat edelleen räkätit. Ystäväni harakka kävi onneksi hätistämässä ruskeatakkeja tiehensä. Tykkäävätkö harakat jostain mistä räkätit eivät? Aattelin, että voisin motivoida harakkaa jollain jatkamaan tätä toivottua tapaa. Ilmeisesti kummatkaan eivät ainakaan pelkää kiiltävää... Tässä vielä tilanne ennen puhuria.



Pihistelystä puheenollen, tilasin tämmöisen: Gymstick Hula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti