Tietoja minusta

Oma kuva
Toimintaterapeutiksi tullut tradenomi ja tuore rintamamiestalon asuja kerää asioita blogiin muistin tueksi ja konkretisoi ajatuksia kirjoittamalla.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Toiminta on parasta huumetta

Terveys on kyllä hieno asia. Etenkin silloin, kun sitä ei ole. Kipu tai muuten epämukava olo, tai vain pelko oman terveyden tilasta alentavat enemmän tai vähemmän toimintakykyä ja saavat odottamaan sitä päivää kun ei enää satu tai tarvitse miettiä mikä mua vaivaa. Ihmiset tietysti eroavat siinä, kuinka hyvin pystyvät toimimaan missäkin tilassa. Yksi lähtee syöpähoitojen jälkeen pikku paserulle, toinen vajoaa sohvannurkkaan kun kalanpiikki jäi kitarisoihin kiinni.

Itse olen taistellut vaarattoman, mutta kivuliaan (tai no kivun subjektiivisuudesta saisi uuden tekstiaiheen, mutta jopa yhden lapsen maailmaan työntäneenä olen kokenut viime kuukaudet suhteellisen sietämättöminä ainakin osan aikaa) vaivan kanssa nyt noin kolme kuukautta. Aluksi vietin sohvannurkassa hyvin paljon aikaa, sen mitä lapsen hoito ja pakolliset kotitoimenpiteet antoivat periksi. Jumpassa käynti jäi. Koko elämänhalu pakeni, kun sattui. Pähkinänkuoressa paraneminen "eteni" kaksi askelta eteen, yksi viiva kolme askelta taakse, kukaan ei osannut sanoa mikä auttaisi tai kuinka kauan paraneminen kestää. Anteeksi, mutta vitutti.

Ajattelen, että tunteet olivat myös hyvin lähellä masennuksen tunteita - ei huvittanut mikään ja olisin vain halunnut laittaa silmät kiinni ja herätä sinä päivänä kun homma on ohi. No, se ei käynyt. Vaavi vaati huomiota ja hoitoa, imuroidakin piti ja loppujen lopuksi tympäännyin siihen, että kipu tai sen poissaollessa tieto/pelko sen palaamisesta valloitti vähintään 50% ajatusvirrasta. Ei kukaan halua olla niin itsetietoinen ja on kiva ajatella jotain muutakin kuin omia ruumiinosia. Niinpä päätin, että tämä perkule ei elämääni ohjaa ja jatkoin elämääni mahdollisuuksien mukaan siitä, mihin se kivun tultua kuvioon jäi. Koska tiesin, että kävely on vaivaan hyväksi, lisäsin kävelyitä joka päivälle. Vaunuissa vielä viihtyvän alta yksveen kanssa se on helppoa. Aloin touhuta muutenkin kaikenlaista (ks. muut kirjoitukset) ja lakkasin kieltäytymästä menoista tilani takia. Kipu on omituinen juttu. Välillä siitä on todella tietoinen ja välillä sen unohtaa. Kiva tai ainakin ajatukset muualle vievä tekeminen selvästi siirsi ainakin minun tapauksessani kiputuntemukset taka-alalle. Tämän huomasin jo jokunen vuosi sitten kun edellisen kerran jouduin tosissani kohtaamaan kehon rajat - paikallaan istuminen oli pahinta (no selkävaivan kanssa se nyt on muutenkin) ja mukavia tehdessä jomotus ei tuntunut pahalta tai unohtui kokonaan. Kireässä tilanteessa taas kipukokemus vahvistui, esimerkiksi ruuhkassa ratissa tai tyhmänä päivänä töissä.

Huomasin sattumalta apteekista ottamassani Terveydeksi -lehdessä pikkuartikkelin "Muisti pitää toiminnasta" (Uutispalvelu Duodecim). Siinä kerrottiin vanhuksille - ei määritelty -Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta, jossa heidän päivittäisiä toimiaan seurattiin ranteessa pidettävällä liikemittarilla, joka rekisteröi pienetkin toiminnot, kuten kortinpeluun tai tiskaamisen liikunnan lisäksi. Tutkimuksen tulosten perusteella aktiivinen vanhus säästyy Alzheimerin tautiin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin vähiten liikkuva. Myös liikunnan kuormittavuus pienensi sairastumisriskiä. Seuranta kesti neljä vuotta.

Mielekäs toiminta siis ylläpitää toimintakykyä poistamalla kipua - no, ainakin minulla - ja siten mahdollistamalla lisää toimintaa. Lisäksi touhuamalla (tosi ammatillinen termi) voi avittaa päätään pysymään klaarina. Voisiko särkylääkereseptin rinnalle ja jokaiselle eläköityvälle antaa toimintasetelin, jolla voisi ostaa toimintaterapiapalveluita? Työllistävän vaikutuksen lisäksi yhteiskunta säästäisi todennäköisesti rahaa, kun vanhukset voisivat elää kauemmin kotosalla ja kipuunsa kyllästyneet pääsisivät takaisin toiminnan syrjään kiinni. Ja hei miettikää toiminnan tuotoksia - varusmiehille sukkia, työttömille safkaa, maalattuja kiviä vaikka koko Suomen tarpeisiin!

Jälkikirjoitus "Terapiaa ja terapiaa": Kävin edellispäivänä ekokauppa Ruohonjuuressa hakemassa sappisaippuaa, lapselle hyttyskarkotetta, hennaväriä ja luonnonkosmetiikkasarjan shampoota (mies taitaa pelätä, että seuraavaksi muutan johonkin kommuuniin kasvattamaan nauriita) ja silmiini osui hyllynreunalappu "terapiavahat". What? Kyseessä on sarja aromaterapeuttisia vahoja, joista höyrystyy käsiteltäessä eteerisiä öljyjä ilmaan ja aineksia myös imeytyy ihon läpi. Lisäksi vahoihin on valittu haluttuja ominaisuuksia vahvistavia värejä. Myös vahan koostumuksella on "tyynnyttävä ja rauhoittava vaikutus". Sarjassa on kahdeksan tuotetta eri tarpeisiin: Sleep, Calm, Think, Breathe, Travel, Unwind, Slim ja Quit. Otin tässä vaiheessa vain esitteen (lukea voi myös täältä), mutta sen verran vahva "ei voi olla totta" ajatus oli, että ehkä pitää joskus kokeilla. Olisipa tosi kokonaisvaltaista, jos voisi samalla harjoittaa käden lihaksia ja vaikka parantaa keskittymiskykyä (Think)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti