Tietoja minusta

Oma kuva
Toimintaterapeutiksi tullut tradenomi ja tuore rintamamiestalon asuja kerää asioita blogiin muistin tueksi ja konkretisoi ajatuksia kirjoittamalla.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Karjalanpiirakoita iltahämärissä

Sainpa männäviikolla päähäni tehdä karjalanpiirakoita! Lapsen iltapuuroaikaan keittelin sisuksen ja vaivasin taikinan ja nukkumatin käynnin jälkeen pääsin rypyttämään. Ei se nyt niin iso homma ollut. Ohjeen otin Noora Shinglerin kirjasta, mutta suositan nappaamaan reseptin jostain oikeasta keittokirjasta. Ei nimittäin ollut ihan kaikkea amatöörin tarvitsemaa tietoa mainittu ja muutenkin vähän omituisia juttuja siinä - esim. ohje laittaa 4dl riisiä litraan vettä, kun perusriisipuuro-ohjeessa kehotetaan laittamaan 1,5dl. Aikamoista tököä, luulen ma! Omasta puurosta, jonka muuten tein ohrasta monestakin syystä, sen sijaan tuli vähän turhan velliä, kun suurimopussissa ei ollut kuin uunipuuron ohje. Keitä siinä sitten sopiva puuro kun kaikki ohjeet ovat sinne päin! Shinglerin reseptissä piti myös itse tajuta laittaa suolaa puuroon. Kyllä, jollekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta kun reseptistä tehdään, tehdään reseptistä eikä omasta päästä. Hulluttelin kuitenkin ja laitoin sen teelusikallisen, joka ei riittänyt mihinkään. Olen muuten hullutellut aiemminkin tehdessäni rahkapiirakkaa, ohjeessa luki 1tlk rahkaa ja olin kovin ihmeissäni, että miten kahden munan kanssa tulee vain teelusikallinen. Kävin totaalihulluksi ja laitoin kaksi ruokalusikallista rahkaa! Oli se aika munakasta piirakkaa, hehheh.

No mutta näistä piirakoista tuli kuitenkin tosi hyviä! Kuori oli oikeinkin onnistunut, jopa siinä määrin, että itärajalta kotoisin oleva aviomieheni kehaisi. Ja se on paljon se. Yleensä siitä suunnasta tulee lähinnä kehitysehdotuksia tai syvä hiljaisuus. Kaulin pohjat pikkukaulimella soikioiksi, mutta rypytysvaiheessa totesin, että pyöreä olisi ollut parempi. Mies tehdessään on käyttänyt kaulintaan myös pastakonetta, toimii, mutten jaksanut kaivaa sitä esille. Tein pohjista myös melko ohuita, mutta edelleen rypyttäessä paksummaksi jääneet kappaleet toimivat paremmin, etenkin kun puuro oli vähän velliä. Pyöreitä, läpikuultamattomia ensi kerralla siis! Rapeita tuli ja päälle sulatettu voi korjasi suolafibaa - myös munavoihin laitoin "tarkoituksella" vähän enempi suolaa, että ei sitten erotu se suolaton puuro.

Voi kun Keuruun mummo olisi vielä opettamassa, miten nämä kuuluu oikeasti tehdä.

Vellipuuroa - litranen nestettä (oisko ollut kolme maitoa ja 6-7 vettä) ja 1,5dl ohrasuurimoita. 

Ruistaikina odottavalla kannalla.

Rypytystä vaille. Väliin kandee laittaa jauhoa eikä pidä kasata liian montaa, etteivät tartu kiinni toisiinsa. (Ei tarttunut!)

Kohta...

"Söpöjä", sanoi mies.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Kotitekoisia piirakoita. Olet sinä viitseliäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikeasti ollut iso homma! Ja lopputulos ah niin palkitseva. :)

      Poista