Iisakin kirkko

on tämä kirjoitus, koska se on hakenut muotoaan syystä tai toisesta viime kesästä saakka luonnoksissa. Nyt julkaisen, koska muuten jää, vaikka piti kaikkea niin paljon kertoa siitä kurssista. Lyhyestä virsi kaunis.

Vietin siis kaksi elokuun 2012 viikkoa kurssilla "Music and Health - johdatus musiikkiterapiaan". Ei ehkä voi olla parempaa kurssia missään! Kyllä en edelleenkään pääse yli siitä, miten onnekas olen kun saan opiskella tämmöisiä juttuja ja opiskelu vielä johtaa ammattiin. Ensinnäkin opin ihan hyödyllisen sanan. Musicking. Se tarkoittaa musiikin soittamista ja luomista yhdessä rennolla meiningillä. Ja sitä oli kurssilla! Instrumenttiarsenaalissa oli erilaisia kannettavia rumpuja, koskettimet, kitara, pari xylofonia, rytmimunia ja muita rytmitysvehkeitä sekä sähköbasso, ainakin.

Kurssin sisällöstä antoisinta, mutta kenties vaikeinta itselleni oli improvisointi. Ei sillä, että sinänsä olisi vaikeaa saada ääntä vieraastakaan soittimesta, vaan kontrollista päästäminen ja itsestään vapautuminen aiheuttivat vähän vaikeuksia välillä. Enpä ole monella kurssilla näin paljoa itsestäni ja toimintatavoistani oppinut. Jouduin kohtaamaan muun muassa kikattelevan teinin kun tilanne kävi liian haastavaksi, surullisen hylätyksi itsensä tuntevan pienen tytön ja ikävöivän äidin - kaikki minussa.

Oli kurssilla tietysti myös paljon teoreettista asiaa ja hyödyllistä tietoa menetelmistä - tätä osiota myös on tallennettu myös blogiin myöhempää hyödyntämistä varten. Välillä oli ihan vaikea istua aloillaan, kun päässä kihisi ideoita, miten musiikkia voisi käyttää toimintaterapeutin työssä! Toki on muistettava, ettei se välttämättä ole kaikille yhtä mielekästä kuin minulle...

Good night Turku! X (= rumpukapulat, ei pusu)