Eiku hei nyt toimintaa!: Ja hän oli niin kätevä käsistään.

Nyt on ollut niin toiminnallinen syksy, ettei ole edes jaksanut kirjoittaa mitään! Toisin sanoen juuri mitään näkyvää ei ole syntynyt, tai näkyvä ei ole ollut sellaista, mitä olisi halunnut kaikelle kansalle jakaa. Tänään sen sijaan on ollut niin hyvä päivä, että on pakko raportoida; a) sämpylät onnistuivat ja b) askartelu(t) onnistui(vat). Minut tuntevat tietävät, että näiden tapahtuminen samana päivänä on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin saada salama päähänsä kahdesti.

Mitä sitten tapahtui? Aamulla totesin olevani niin kyllästynyt jälkiuunileipään, etten pysty syömään sitä enää. Toiseksi, koska olemme aina niin suunnitelmallisia kaikessa, erityisesti kaupassa, jääkaapin vihanneslokerossa on neljä kiloa porkkanaa. Tsädäm, porkkanasämpylöitä! Muiden kauppareissujen hudit eli sata eri lajia jauhoja ja siirappia ja muita tarpeita tekivät mahdolliseksi saada sämpylät kasaan vain pienellä lähikauppakeikalla. Hiiva oli taas loppu, syökö sitä joku?

Sisareni leipoo taivaallisia porkkanasämpylöitä. Itse tehdyt sämpylät, ainakin minun taikomani, ovat yleensä ihan ok heti uunista tultuaan, mutta kylmettyään ovat yhtä herkullisia kuin kesän mökillä viettänyt leipä. Siskon leipäset ovat pehmeitä vielä kahden päivän kuluttuakin. Olen kahteen kertaa muistaakseni yrittänyt saada aikaan jotain vastaavaa - ensimmäisen kerran sämpyläsessio tuotti ikivitsin teeleivistä, viime kerran tulosta en muista, varmaan joku defenssi toiminnassa. Näin miehen naamasta alkaessani hommiin, että sillä oli muutama neuvo tulossa, jotka kuitenkin kilpistyivät terveeseen itsesuojeluvaiston toimintaan ja raasti vielä puoli kiloa porkkanoita tasoittaakseen tietä. On se fiksu!

Pidemmittä puheitta, taikinasta tuli hyvä, se kohosi, se oli miellyttävä leipoa ja sämpylöistä tuli mahtavia. Mitä tästä opimme? 1. Aina kannattaa yrittää uudestaan, elä lannistu. 2. Tehkää itse omat teeleipänne (jotka muuten ovat loistava hätäapu, kun a) ei ole leipää b) ei ole sitä hiivaa eikä lähikauppakaan ole tarpeeksi lähellä).

Tässä vielä resepti hyvänäköisille.

... ja pullerot.

Mitä muuta tänään tapahtui? Mieheni kiinnostui ensimmäisen kerran askartelusta, koska askartelun tuloksena oli väline, jolla voi sytyttää asioita palamaan. Sytykeruusut! Niihin löytyy paljon ohjeita netistä, esim. tässä, joten en sen kummemmin selittele itse tekemistä. Ihan tosi nopeasti sain iltapuhteina yhdestä munakennosta ja parista talouspaperirullahylsystä pikkukakkosta katsoessa väkerreltyä yli kymmenen kukkaista, joten tämä on helppoa, halpaa ja nopeaa, jos kerran minäkin selvisin siitä eikä tullut edes kyllästyminen. Steariini on peräisin yhdestä keskikokoisesta pöytäkynttilästä ja sitä jäi yli.

Muutamia vinkkejä vielä, sillä ainahan voimme hioa tekniikkaa ja välttää vammoja.

1. Kun revit niitä pohjakippoja munakennosta, hyvä keino saada "ruusu" pysymään kipossa on jättää se munavälitötterön (virallinen termi) puoleinen reuna pidemmäksi ja taittaa se ruusun uloimman kiemuran sisään. Se vähän stabiloi kokonaisuutta, eikä sisus valahda niin helposti ulos.
2. Valkoinen steariini ei ole paras valinta, sillä siitä kuultaa kovin läpi munakennon hehkeä vihreä tai ruskeanharmaa.
3. Tuossa videossa näköjään täti on tajunnut, että steariini on melko lämmintä jos sitä joutuu enemmän iholle. Jotkut hanskat ehkä toimisivat paremmin kuin pihdit, koska minun ruusuni olivat kovin herkkiä tiputtamaan terälehtiä. Kannattaa antaa steariinin myös jäähtyä hetki ennen dippailua, koska tällöin se tarttuu paremmin. Ei liian kauan kannata kuitenkaan odotella, sillä kun vetelin viimeisiä kerroksia eli neljättä ruusuihin, viimeisten kohdalla pinta alkoi jo nahkaistua ja se jäi ikävästi ruusun pintaan kuin kaakaon kuori kitalakeen.

Tässä tuloksia! Ja juu, kyllä näillä voi sytyttää kaminaankin tulen. Mistään räjäytyshommista en sitten ota vastuuta. Joku muuten myi näitä kirpputorilla neljän kappaleen paketeissa hintaan 5€. On siinä hintaa munakennoilla ja vanhoilla kynttilänpätkillä.

PS. Tein vielä lisäksi yhden heijastimen, mutta niistä sitten erikseen. Ja koko syksyn menetelmät on kirjaamatta, aargh.