Ohjeena MakaMarrin versio, mikä on kyllä melko lailla sama kuin linkeissä oleva kukikkaiden kuosien. Eipäs sitä yksinkertaisesta monia versioita saa väännettyä. Ikuinen ongelma on päänympäryksen mitoittaminen, kun huomioonotettavana on trikoon venyminen. Aina on arpakauppaa se! Tein molemmat testikaavalla päänympärys / 2 - 1cm ja saumurilla lähti käden liikkeestä riippuen millistä pariin ompeluvaiheessa. Tänään kävi hyvin. Pojan pipo on napakka, mutta käyttökelpoinen, ja kun kangas on aika lupsakkaa matskua se varmaankin vielä venyy käytössä. Omaa pipoa jouduin ihme kyllä vähän ottamaan sisään, kun jäi vähän lerpalle. Lisäksi se kaipaa vielä hieman silittämistä. Sitä katsellaan syksymmällä...
Jos jotain olen oppinut pipontekemisestä, oleellista on laadukas trikoo. Minähän pihinä ostin halpoja kankaita, jotka kyllä näyttävät kivoilta, mutta eivät kestä käytössä. Pääkallokankaasta tehdyt housut menivät jo ekassa pesussa kamalaksi ja oma samanlainen piponi lepattaa korvien vierestä kun tuulee (pää ei ole käsittääkseni kutistunut). Tähdellinen kangas on seitinohutta ja ompelu yhtä helvettiä. Ensi kerralla vähän panostusta! Toki niin kauan kun jokainen pipo on mahdollinen jonkun toisen kuin tarkoitetun henkilön pipo, ehkä on parempi pitäytyä kohtuuhintaisissa kankaissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti