Tietoja minusta

Oma kuva
Toimintaterapeutiksi tullut tradenomi ja tuore rintamamiestalon asuja kerää asioita blogiin muistin tueksi ja konkretisoi ajatuksia kirjoittamalla.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Heillä kaikilla oli niin mukavaa

Ensin täytyy painottaa, että kurssin, josta tässä aion kertoa, aihe oli "vapaa-ajan toimintojen ohjaus ja opettaminen". Sillä vaan, jos joku taas saa päähänsä, että toimintaterapeutit vain leikkivät ja keittävät kahvia päivät pitkät.

Tämän kirjoituksen tavoite on laittaa muistiin itselle se pieni hiven niistä lukemattomista toiminnoista, joita ihminen voi saada päähänsä tehdä vapaa-ajallaan. Kyllä meille teoriaakin opetettiin, mutta sehän on jo päässä integroituneena, eikö? Esimerkiksi askarteluideoilla sen sijaan on tapana kadota aivoistani ja olla tulematta takaisin. Blogissa on sentään tuo hakutoiminto, millä pystyy tarvittaessa palauttamaan.

Käytännön osiossa pelasimme ensin erilaisia lautapelejä ja Wiitä. Kummissakin olen huono, liittyykö sitten keskittymiskyvyn vai minkä puutteeseen, en osaa sanoa syytä. Silti oli hauskaa, koska kukaan luokkatoverini ei nähnyt tarpeelliseksi painella raivopistettä, mihin aviomieheni aina tähtää. Meille muuten ei pariterapiassa kannata sitten ikinä ehdottaa yhteiseksi tekemiseksi MITÄÄN pelaamiseen liittyvää. Ei sulkapalloa, ei keilausta, ei Kimbleä, ellei sitten tavoitteena ole varmistaa avioero.

Kurssin ihan inhottavin osio oli sitten se, että piti a) opettaa yksin tai samanhenkisen porukan kanssa muille jotain vapaa-aikana toimitettavaa ja b) osallistua muiden opetustuokioihin. Minun ja parini aihe oli kuvionuottien käyttö, siitä löytyy tietoa blogin menetelmä-osiosta, jos jotakuta kiinnostaa. Nyt yritän muistaa, mitä kaikkea minulle on opintojakson aikana opetettu.

Ensinnäkin kuviin piti tietysti ikuistaa askarteluosion tulokset. Ilmeisesti nykyään leikkaa-liimaa -tyyppistä toimintaa kutsutaan skräppäykseksi, jossa alkuperäisideana on käyttää kierrätysmateriaaleja, ao.kortissakin on käytetty vanhaa tapettia ja kirjan sivua. En muuten tiedä onko kelleen muulle tullut mieleen, mutta kyseistä sanaa kun vähän muunnetaan, saadaan lainasanaversio paskartelulle. Tämä mielestäni todistaa, että kyseisessä toiminnassa on jotain perustavanlaatuisen epäilyttävää maailmankaikkeudenkin mielestä. Ei vaan, oli se ihan hauskaa! Tuloksena oli kortti, joka piti antaa into piukassa jo etukäteen vastaanottajalle, vaikka ystävänpäivään on vielä pari viikkoa.

Skräppäys on vissiin yksi niistä toiminnoista, joihin saa halutessaan uppoamaan mania niin paljon kuin löytyy. Saatavana on kaikenlaisia muotti- ja prässikoneita, millä voi kuvioida ja leikata haluamiaan muotoja. Kortin ruusut ja koukeroinen on tehty sellaisilla. Ilmeisesti järkevää on ajan saatossa keräillä kaikenlaista pientä sälää, joista muotoutuu kätevä aarrearkku. Siten askarteluhimon (joihinkin ihmisiin sellainen voi iskeä) vallatessa ei tarvitse alkaa haalia materiaaleja kokoon.


Teimme korttien lisäksi myös kollaaseja ryhmässä. Sen verran pitää ottaa sanoja takaisin, että jos tämän laskee askarteluksi (ja pakko kai se on), niin olenhan minä sitten askarrellut paljonkin. Ei parempaa korttia kuin lehdistä leikelty!

Askartelun alle menee varmaankin myös origamien taittelu. Paperikukkien tekeminen oli toki hauskaa (vaikka kahden tekeminen koetteli jo ihan kärsivällisyyteni rajoja), mutta kyllä ehdoton suosikkini on kuvassa keskellä oleva kaveri. Siipiä kun liikuttaa, nokka aukeaa ja sulkeutuu! Poika ei innostunut ehkä ihan yhtä paljon kuin minä. Pieni hymy sentään irtosi. Näihin löytyy ohjeita kirjoista ja netistä niin paljon, etten nyt lähde avaamaan. Kukkiin on käytetty liimaa, varikseen ei. Musta paksu paperi oli kukkaan kenties hieman liian jäykkää, tai olisi pitänyt tehdä isompi. Valkoisessa kukassa on käytetty Trendin sivua. Pääasia on, että paperissa tai muussa materiaalissa on hyvä deadfold, oisko se sitten taitosten pysyvyys.


Seuraavaksi tulevat mieleeni viimeisenä opetetut leikit. Ilmeisesti myös leikkejä löytyy netistä, esim. MLLn sivuilta, jos tarve ideoihin tulee. Me pelasimme seuraavia: Mummot, metsästäjät ja karhut (fyysinen versio kivipaperisaksista), piipit ja pööpit (ei pysty selittämään lyhyesti, mutta hauskaa oli) sekä naps (no en jaksa selittää sitäkään). Leikitkään eivät ole henkilökohtainen suosikkini, sillä niissä pitää heittäytyä, nauraa itselleen ja mahdollisesti nolata itsensä, kenties jopa päästää kontrollista ja olla muiden armoilla. Se on SWOT-kartallani vielä W -ruudussa.

Erityisen kivaa sen sijaan oli luonnonmukaisen ihonhoidon oppitunti! Herätimme kenties jälleen kysymyksiä muissa opiskelijoissa liikkuessamme käytävällä lookissa, joka näytti siltä että "kasvoilles on oksennettu", mutta aineshan sisälsi viattomasti vain muussattua banaania, hunajaa ja sitruunamehua, kullakin erityinen tarkoituksensa ihon kaunistamiseksi. Superhelppo itse tehty kasvovesi yrteistä ja kiehautetusta vedestä sekä kaurahiutalekuorinta alustivat ja lopettivat projektin. Tähän aiheeseen oli jokin suositeltu kirjakin, mutta en nyt muista sitä tähän hätään.

Perjantailta jäi mieleen syystä tai toisesta myös Banoffee -piirakka, mikä onnistuu ilman uunia tilassa kuin tilassa. Tässä yksi resepti. Me emme kyllä keitelleet tuota toffeeta, vaan lusikoimme suoraan tölkistä sen kondensoidun maidon piirakkaan, ja hyvää oli. Vinkki viitonen kuulemma on, että sen sijaan, että keittää kolme tuntia purkillista, saman lopputuloksen saa mikrossa viidessä minuutissa. Kunhan muistaa seistä vieressä kiinteästi tuijotellen ja sekoitella. Muuten päässee siivoamaan mikroa. Äsken kun nopeasti guugletin, reseptejä näytti olevan yhtä monta kuin kirjoittajaa. Siitä vain valitsemaan ja monimutkaistamaan jos siltä tuntuu, mutta mahtaako olla vaivan väärtti, kun helpoinkin versio oli hyvä ja aiheutti joidenkin kohdalla jopa ylensyöntiä (en viittaa tietenkään itseeni).

Tutustuin myös PS3:een. Sitähän en olisikaan voinut kotona viimeisen 5 vuoden aikana tehdä. Toiminnan mielekkyyttä on luultavasti syönyt hieman se, että kotona olevissa peleissä on joko jääkiekkoa, jalkapalloa tai ihmisen tai vaihtoehtoisesti zombin aivot ruudulla, mikä aktivoi lähinnä liikkumaan poispäin konsolista. Nyt saamani pelikokemus osoitti, että kenties pitää antaa pleikkarille vielä mahdollisuus.

Tunnilla, jolle en päässyt osallistumaan, oli käsittääkseni kuorittu appelsiinia ja puettu sukkaa yksikätisesti. Pitänee koittaa kotona.

Nyt noista yllä kirjoittamistani luonnehdinnoista saa kuvan, että olisin kärsinyt noin 70% kurssista. Ei pidä paikkaansa. Vaikka toiminnat eivät olekaan ykkösvalintojani, oli ensinnäkin hienoa tutustua kavereiden intohimon ja mielenkiinnon kohteisiin. Ja toiseksi, sitähän se työnikin sitten on, ottaa selville mikä asiakasta motivoi ja mahdollistaa se hänelle. Enpä usko, että kaikki asiakkaat haluavat vain liikunnoida ja musisoida (omat flownlähteeni)...

Semmosta koulua viime aikoina. Jos jotakuta perinteisestä opetuksesta nauttinutta lohduttaa, ensi viikolla alkavat tutkimusmenetelmien luennot. Pääsee harjoittamaan tuota keskittymiskykyä ja kukaties kontrollikin pettää!

Ai niin, käytiinhän me leffassakin kartoittamassa elokuvan aktiivisen katsomisen terapeuttisia elementtejä. Löytyi! Myös yllättävän alaston pääosanäyttelijätär.